Kirsti Hurmeella oli mielenkiintoinen kokemus raha-arvoista jo talvisodan ja välirauhan ajoilta. Kesällä 1939 elokuvaa Vihtori ja Klaara kuvatessaan hän sai salaperäisen ja sitkeän mutta sivistyneen ihailijan, joka aluksi viikoittain lähestyi ihailunsa kohdetta kukkalähetyksin, suklaarasioin ja puhelinsoitoin. Tuolloin Kirsti Hurme kohteliaasti torjui miehen läheisemmät tapaamisehdotukset ajatellen, että on mielenkiintoisempaa, kun tuntematon ihailija myös jää tuntemattomaksi. Seuraavana sotatalvena Kirsti alkoi saada kukkien ohella kuukausittain raha-arpoja samalta henkilöltä. Mutta ainakaan vielä 1940, jolloin näyttelijätär tapauksesta haastattelussa kertoi, ei onnetar ollut suosinut. Varmasti tämä eriskummallinen episodi palasi Hurmeen mieleen muutama vuosi myöhemmin hänen mainostaessaan alla olevia arpoja.

1944: onnen hurmaa ja onnettomuuden hurmetta

Kirsti Hurme saa niin ison käteisvoiton, että tilaa huomenna uuden puvun ja ostaa hatun ja, ja... (Suomen kuvalehti N:o 12 25.3.1944)

1944 ratkaistiin Suomen kohtalo sekä sotilaallisesti että poliittisesti. Jatkosodan loppuvuosina kansa eli enenevässä - tai vähenevässä - määrin kädestä suuhun. Vaikka raha ostovälineenä oli menettänyt merkitystään - kun ei ollut ostettavaa - ja vaihtokauppa kansantalouden pyörittäjänä kasvanut huikeisiin mittoihin, kansa kuitenkin oikean kahvin ohella himoitsi rahaa pikavoittona pois ankeudesta. Erilaiset valtakunnalliset arpajaiset olivat hyvin yleisiä ja suosittuja. Niitä järjestivät järjestöt (esim. Lotta Svärd ja Väestöliitto), yhdistykset (Tuberkuloosin vastustamisyhdistys), poliittiset puolueet (Maalaisliitto, Sdp) jne. Arpajaisten tuotoilla tuettiin vaikeassa asemassa olevia kansalaisia, kuten sotainvalideja, orpoja ja evakkoja tai vaikka virantoimituksessa kuolleiden poliisien perheitä. Päävoitot olivat jopa satojatuhansia markkoja, mikä tuolloin vastasi nykyajan lottomiljoonaa, ellei raskaina aikoina enemmänkin.

Kansan karttuisa (tai kärttyisä) käsi osti ABCD-arpoja inkeriläisten hyväksi, ilmapuolustusarpoja, käteisvoittoarpoja, Finanssin väriarpoja, kansan pika-arpoja, viestiarpoja, suurarpoja tuberkuloosia sairastavien hyväksi, aseveljien pikavoittoarpoja, perhearpoja, valtion voitto-obligatioita, lotta-arpoja, neekeriarpoja (Suomen sanomalehtimiesten liiton ammattislangia), salama-arpoja, kahviarpoja...

Keväällä 1944 Kirsti Hurme mainosti Suomen kuvalehden sivuilla käteisvoitto- ja viestiarpoja.

  • Mainos ja suomalainen elokuvatähti

    Elokuva-alan johtava lehti Elokuva-aitta pohti pääkirjoituksessaan saman vuoden joulukuussa (N:o 21-22 10.12.1944) elokuvatähtien ja muiden julkisuuden henkilöiden käyttöä mainonnassa.

  • Kirsti Hurmeelle oli annettu huomattava osuus jutussa.

    Lopussa kirjoittaja suosittelee, että Kirstiä ei seuraavassa roolissaan sijoitettaisi arpajaisaiheiseen huvinäytelmään. Ohjaaja Toivo Särkkä otti neuvosta vaarin. Hurmeen tuleva rooli oli kotirintaman miehiä kuppaava ja itsekin kuppaa levittävä kohtalokas sotaleski!

Kirsti Hurme Viestiarvan onnettarena

Kirsti Hurme alias Aili ja kultainen kolmonen (Suomen kuvalehti N:o 18 6.5.1944)

Suomen kuvalehden toukokuun 1944 peräkkäisissä numeroissa julkaistiin Kirsti Hurmeen tähdittämä Viestiarpajaisten neliosainen jatkokertomus, jossa Aili-rouvan satumaisella arpaonnella ratkaistaan sekä Matti-herran talousongelmat että vaimon pukuhuolet.

  • Aili ja apu on lähellä

    Näiden arpojen tuotoilla kohennettiin virantoimituksessa loukkaantuneiden ja surmansa saaneiden poliisitoimenhaltijoiden ja heidän perheittensä, asemaa. (SK N:o 19 13.5.1944)

  • Matti ja suuret setelit

    Tämähän kuulostaa 2000-luvun malttamattoman elintasoahmatin meiningiltä: "helposti... heti... paljon!" (SK N:o 20 20.5.1944)

  • Nyt ei ole enää Matti kukkarossa. Vai onko?

    Kaksi viikkoa tämän ilmestymisen jälkeen alkoi Kannaksella puna-armeijan suurhyökkäys. Silloin moni kysyi: "Mitä? Mistä? Kuinka?" Onneksemme Päämajassa ja rintamalla ei jääty arpomaan! (SK N:o 21 27.5.1944)